Käytiin taas lenkillä metsän sijasta kaupungissa päin. Alkumatka hiekkateitä pitkin meni ihan mukavasti lukuunottamatta kohtaamista kiljuvan ihmispentulauman kanssa. Saku ei tiennyt miten suhtautua pieniin ihmisiin, saati sitten nopeisiin liikkeisiin, koviin ääniin ja yllättäviin säntäilyihin metsästä tielle. Meinasi ottaa hieman taas hepulia, mutta päästiin siitäkin tilanteesta sitten pienen rauhoittelun jälkeen etenemään.
Lenkin loppuosa olikin sitten taas mielenkiintoinen, kun oli enemmän ohikulkijoita ja vähemmän tutkittavaa kuin metsäpoluilla. Onnistui kuitenkin jo paremmin kuin esimerkiksi eilen, eikä säntäilyhepuleita tullut ihan niin paljon. Jeij, edistystä!
Nyt kuulostaisi siltä, että koira vetää unispurtteja (= villiintyy ihan hurjaksi juuri ennen nukkumaanmenoa ja sitten väsähtää), eli kohta taas seuraavan kuvan mukaisiin puuhiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti